|
|
|
Kisat:
Alastaron moottorirata 5.4.2008 La. >>
Sipoo, Bastukärr 29.9.2007 >>
Himos 11.8.2007 >>
Jusku 3.2.2007 >>
Sipoo, Bastukärr 26.5.2007 >>
Talma 2006 >>
Sipoo, Bastukärr 18.5.2008 >>
Himos 9.8.2008 >>
Forssa, lentokenttä 13.9.2008 >>
Sipoo, Bastukärr 8.11.2008 >>
Pukkila 21.2.2009 >>
Alastaron moottorirata 18.4.2009 >>
Tammisaari 11.7.2009 >>
Parainen 29.8.2009 >>
Sipoo, Bastukärr 17.10.2009 >>
Sipoo, Jusku 20.2.2010 >>
Pornainen 8.5.2010 >>
Englanti Billinghurst 26.6.2010 >>
Tammisaari 10.07.2010 >>
Parainen 28.08.2010 >>
Haarajoki 2.10.2010 >>
Alastaron moottorirata - 18.4.2009
Kauden ensimmäisen kisan voiton tuoman virran voimin aloimme jo poikkeuksellisen aikaisin huoltamaan ja hieman muuntamaan leikkuriamme vieläkin paremmin ajettavaksi. Pääsimme vihdoinkin toteuttamaan mm. jarrupedaalin siirron oikealta vasemmalle. Tämän merkittävän muutoksen vuoksi leikkuri sai tiimiltä uuden oman "tyyppimerkinnän", joka on nyt "Type 9", tarkoittaa siis yhdeksättä isompaa suoritettua muutosta leikkurissamme sen jälkeen, kun olemme sillä kisailut aloittaneet kaudella 2008. Lukuun ei ole lisätty niitä miljoonaa muuta pienempää jippoa, joita viritellään muutenkin alvariinsa. Nähtäväksi jää onko nyt toteutetuista muutosista toivottua hyötyä itse kisassa?
Jälleen kisaamaan päästiin aurinkoisessa säässä ja kuivalla radalla. Ilmeisesti aiempi LeMansin säätaika on nyt todistetusti murrettu, aina ei sittenkään sada!
Rata oli edellisvuoden kaltainen, mutta nyt se ajettiin myötäpaivään. Leveä baana ja pitkä asfalttiosuus mahdollisti pidempään täydellä kaasulla painamisen, mutta vastakohtaisesti kapeat kuoppaiset spoorit pistivät miehet, kuin kalustonkin tosi lujille. Alastaro omaa varmasti sarjan kovimman kisan tittelin (toistaiseksi).
Kisamme kulki suunnilleen suraavalla lailla:
Starttiviivalle asettautui Jasu. Ensimmäisellä kierroksella Jasu löysi itsenä kolmannelta sijalta, jota hän piti aina siihen asti, kun n. 30 min kohdalla etuvanne hirtti kiinni. Jäähdyttelyä ja rasvausta ja meno jatkui, mutta jälleen Alastaro alkoi varoittelemaan meitä kovuudestaan.
Jasu ajoi loppu stintin tasaisen varmasti ja olimme hyvin kisassa mukana. Seuraavaksi Murrayn ohjaksiin tarttui Jari.
Jarillakin alku sujui hyvin, kunnes jarrut yllättäen hävisivät ja sen seurauksena Jari teki ilmavan lennon paikassa jossa nuottiin oli kirjoitettu eteneminen maakontaktilla. Ilmeisesti jarrun toiminnan esti vääriin paikkoihina ajautunut hiekka ja pöly. Jarruja emme ryhtyneet korjailemaan vaan opettelimme muita konsteja menon hillitsemiseksi. Pienellä sladilla sai kovimman vauhdin pois ja radan ollessa tukittu löytyi onneksi aina turva-alueita jossa pääsi tekemään hidastavia kuvioita.
Pasin aloittaessa vuoroaan oli jo eturipustus kulunut se verran, että renkaat alkoivat hakea jo toisistaan selkeästi poikkeavia reittejä, mutta se ei kuitenkaan juuri vauhtia vielä hidastanut, vasta kun vanne jälleen hirtti kiinni ja vielä ohjausvarrekin alkoivat iskuista väsymään, alkoi ajo jo siitä merkittävästi kärsimään. Jarruttomalla ja vaikeasti ohjautuvalla leikkurilla Pasi kuitenkin päätti kokeilla vielä temppua nimeltä "hyppyrissä heittäytyminen kyljelleen leikkurin alle jalka eturenkaan alle asettaen". Temppu ei ole niitä näyttävimpiä, mutta sen etuna on, että eturenkaan eteen asetettu jalka pysäyttää leikkurin nopeasti ja näin pääsee nopeasti jatkamaan "normaalimpaa" LeMans kisaa.
Temppuilusta ei toistaseksi saa kisassa etua, joten kisa palkintopalli sijoituksista jatkui todella tiukkana. Meillä aiemmin ollut johtopaikka jouduttiin luovuttamaan Raktek Racingille ja taistelu hopeasta kiristyi Bullshitin saavuttaessa meitä uhkaavasti.
Ankkuriosuudella laitettiin Jasu, jonka kiitollinen tehtävä oli tuoda hieman kärsinnyt leikkurimme ennen Bullshittiä maaliin. Eroa meidän välillä oli kisan lopulla ainoastaa n. puolikierrosta. Taistelun bullshitille teki vaikeaksi myös heillä ollut kenties meiltä tarttunut outo eturenkaiden sojotusoireyhtymä. Viimeisillä n. viidellä kierroksella Jasun ohiajaessa ruiskutimme vanteille vettä kiinnileikkaamisten estämiseksi. Tiedä oliko siitä hyötyä, näytti kuin olisi vettä kiukaalle heitellyt, mutta eipä renkaat kokonan hirttänyt ja maaliin päästiin.
Kisan voiton ensikertaa viennyt Raktek Racing oli voittonsa ansainnut järkevällä ajolla ja kestävällä laitteella. Meidän saavuttama kakkos sija tuntui koetun seikkailun jälkeen myöskin voitolta, jos vain piti ajatuksista poissa tulevat korjaukset. Eikä varmaan muutkaan maalin nähneet voinneet olla aivan alamaissa koetun jälkeen.
Jonkinlaisen voiton saavutti myös Partner Racing, joilla valitettavasti ei onni ollut yhtään mukana tällä kertaa. He peruuttelivat viimeiset 15 kierrosta maaliin kuljettaja konepellillä istuen. Tämä esitys palkittiin tsemppipalkinnolla varmasti yksimielisesti.
Kisa oli siis formaattiin sopivasti tiukka ja tapahtumarikas, jossa nähtiin jälleen moninaisia etenemis- ja pysähtymis tapoja. Yleisö piti näkemästään ja kuljettajat kokemastaan. Tastä on kiva lähteä seuraavaan kisaan.
|
|
|
|
|
