|
|
|
Kisat:
Alastaron moottorirata 5.4.2008 La. >>
Sipoo, Bastukärr 29.9.2007 >>
Himos 11.8.2007 >>
Jusku 3.2.2007 >>
Sipoo, Bastukärr 26.5.2007 >>
Talma 2006 >>
Sipoo, Bastukärr 18.5.2008 >>
Himos 9.8.2008 >>
Forssa, lentokenttä 13.9.2008 >>
Sipoo, Bastukärr 8.11.2008 >>
Pukkila 21.2.2009 >>
Alastaron moottorirata 18.4.2009 >>
Tammisaari 11.7.2009 >>
Parainen 29.8.2009 >>
Sipoo, Bastukärr 17.10.2009 >>
Sipoo, Jusku 20.2.2010 >>
Pornainen 8.5.2010 >>
Englanti Billinghurst 26.6.2010 >>
Tammisaari 10.07.2010 >>
Parainen 28.08.2010 >>
Haarajoki 2.10.2010 >>
Englanti Billinghurst - 26.6.2010
"Double 3 h" (kaksi kolmen tunnin kilpailua yhden tunnin huollottomalla tauolla).
Englannin kilpailumatka ylitti kaikki odotuksemme. Pääsimme tutustumaan kilpalaitteeseemme jo perjantaina, jolloin haimme tuntumaa käsikaasuun ja väärällä puolella olleisiin kytkimeen ja jarruun. Lauantaina oli vuorossa harjoittelu jossa haimme sopivia välityksiä yhdeksestä eri variaatiosta ja tietysti hiomme ajolinjoja ja sisäistimme meille outoja hallintalaitteita.
Harjoitus ja aika-ajo ratkaisivat paikan Le Mans tyyppiseen lähtöön. Tarkoituksellisesti varovainen aika-ajo oikeutti meille 18. lähtöruudun.
Emme huomanneet lämmittää riittävästi konetta ennen starttia ja kone ei tahtonut heti käynnistyä. Joukon hänniltä oli kuitenkin hyvä lähteä hitaasti kiiruhtamaan. Yritimme pitää useammankin kilpakumppanin antamat varoitukset mielessämme ajaa aluksi varovaisesti, jotta pääsisimme ehjin nahoin takaisin koto Suomeen. Ainakin neljällä ohjeita antaneella oli vielä tuoreessa muistissaan omat luumurtumansa. Näistä lähtökohdista oli ihan hyvä unohtaa liika kiire ja keskittyä tasaisen turvalliseen kisasuoritteeseen. Kisan kova vahti ja "tempo" aluksi yllätti meidät, mutta ajotuntuman lisääntyessä myös varmuus kasvoi ja aloimme pian jo ohitella hitaampia ja taakse katsomatta (niin kuin neuvottiin) jallitimme minkä voimme myös hieman nopeampiammekin. Yleisesti ottaen kyseisellä radalla luokan kolme kilpurit olivat nopeampia kuin suurin nelos luokka jossa me ajoimme 2009 mestarileikkurilla.
+30 lämpöastetta ja pilvetön taivas olivat säälimättömiä meitä pohjolan poikia kohtaan, mutta hyvällä tankkauksella ja varjossa loikoilemalla pidimme kisavireen yllä läpi koko päivän. Molemmat kisat pääsimme maaliin ja vielä tismalleen hallitsevien 4. luokan mestareiden tahtiin. 1. kisan hävisimme heille neljä kierrosta, mutta toisessa kolmituntisessa voitimme heidät neljällä kierroksella. Sijoituksemme oli luokan toinen (jaettu) tai kolmas ja yleiskilpailun yhdeksäs. Kaikkiaan kilpailuun osallistui luokat 2,3 ja 4 huomioiden yhteensä 28 tiimiä. Voidaan todeta että olimme maailmanmestareiden vauhdissa, joten emme voi olla kuin tyytyväisiä. Ihan tälläista tulosta emme todellakaan odottaneet, sillä lähdimme kuitenkin vain pitämään hauskaa ja hakemaan uusia kokemuksia. Ei kai sitä vain osaa hiljaa ajaa, kun kypärän päähän laittaa..
Isäntiemme vieraanvaraisuus oli kertakaikkiaan ylitsepursuavaa. Meille tarjottiin majoitus aivan tapahtumien keskipisteessä ja meille annettiin käyttöömme kilpuri joka ei vahdissa hävinnyt juuri kenellekkään. Kisan jälkeen pidettiin isot juhlat radan vierellä vaitettavasti emme ehtineet esittäytymään kuin murto-osalle meitä mukaan juhlimaan pyytäneille.
Kotiin päästyä kroppa oli todella kipeä, mustelmilla oli peffa, reidet, polvet. Ns. uusi lihaksia löytyi kropasta ennätyksellinen määrä. Aurinko poltamaa nahkaa repiessä voi kuitenkin todeta, että "olevansa väsynnyt, mutta onnellinen".
Matka todisti, että Englannissa kilpakalusto on todella erillaista Suomalaiseen verrattuna, johtuen tietysti erillaisista säännöistä ja radoista. Nämä mahdollistavat todella vauhdikkaat kilpailut pitkillä radoilla. Tasaiselta näyttävä meno on todellisuudessa kaukana tasaisesta. Opimme myös, että itseään ei ilmeisestikkään voi suojata liian hyvin. Esim. kädet ja nännit olisi kannattanut teipata ennen kisaan lähtöä :(
Turvallisuus asioissa ollaan saarivaltiossa paljon suuripiirteisimpiä, kuin meillä. Bensaa lojui siellä täällä avonaisissa astioissa ja yhtä kilon sammuttajaa esiteltiin meille ylpeänä. Varikolle tultiin ja sieltä poistuttiin miten sattui. jne..
Jopa nämä 3h kilpailut ajettiin todella tiukalla asenteella pyrkien ohituksiin heti vaikka paikka ei olisi ihan paras mahdollinen. kontakteja syntyi vääjäämättä. Kolareja ja ympäri ajoja oli useasti ja "turva-autona" toiminut mönkijä vieraili radalla tuhkatiheään.
Kisoihin lisä jännitystä toi myös n. 30 min. välein toistunut radan kastelu. Kuuman kelin takia rata oli hyvin kuiva ja pölysi toisinaan, niin että näkyvyys oli minimissään. Kastelukin suoritettiin "turvamönkkäriä" seuraten. Meille mönkijän seuraaminen oli vaikeaa, koska leikkurillamme ei voinut ajaa "hiljaa" ilman sen sammumista. Tottumattomina tähän hävisimme jonkinverran mönkkärin postumisen jälkeen seuranneissa starteissa. Osittain kasteltu rata teki pidosta jatkuvasti muuttuvan. Spinnaukset toivat viihdettä yleisölle ja väisteltävää kuskeille. Leikkurin suuri kääntösäde ja raskas ohjaus ei helpottanut isossa sladissa ajoa ja spinniin sortui siksikin helpommin.
Luotettavuus meidän leikkurissa oli huipussaan vain parikertaa jouduimme huoltohommiin. Jarru hävisi kerran, säätö auttoi siihen. Polttoainetankkin kiinnityspultti petti ja tankin tyhjentämiseen letkulla meni aikaa, kuin tankin uudelleen kiinnittämiseen. Pahin kilpakumpanimme puolestaan joutui hihnanvaihtotalkoisiin ja näin tasoitti tilannetta.
Hieman vauhtimme kärsimme loppuun ajetuista takarenkaista, sillä leikkurin omistaja halusi aluksi alla olleet uudemmat renkaat menopeliinsä. Kilpailivathan he sarjapisteistä, meidän ollessa vain eksoottisia vierailijoita jostain kaukaisesta joulupukin maasta.
Hieno matka jollaisen todennäköisesti pääsee kokemaan vain kerran elämässään. Nyt oli meidän vuoromme ja olemme siitä todella kiitollisia.
|
|
|
|
|
