|
|
|
Kisat:
Alastaron moottorirata 5.4.2008 La. >>
Sipoo, Bastukärr 29.9.2007 >>
Himos 11.8.2007 >>
Jusku 3.2.2007 >>
Sipoo, Bastukärr 26.5.2007 >>
Talma 2006 >>
Sipoo, Bastukärr 18.5.2008 >>
Himos 9.8.2008 >>
Forssa, lentokenttä 13.9.2008 >>
Sipoo, Bastukärr 8.11.2008 >>
Pukkila 21.2.2009 >>
Alastaron moottorirata 18.4.2009 >>
Tammisaari 11.7.2009 >>
Parainen 29.8.2009 >>
Sipoo, Bastukärr 17.10.2009 >>
Sipoo, Jusku 20.2.2010 >>
Pornainen 8.5.2010 >>
Englanti Billinghurst 26.6.2010 >>
Tammisaari 10.07.2010 >>
Parainen 28.08.2010 >>
Haarajoki 2.10.2010 >>
Tammisaari - 10.07.2010
Tammisaari 10.07.2010
Tammisaaren kisa ajettiin mitä hienoimmassa säässä, oli aurinkoista ja lämmintä. Lämpö toi lisää vaativuutta kalustolle kuin kuskeillekin.
Kauden ensimmäisten kahden kilpailun epäonnistumiset toivat jo lieviä paineita onnistua viimeinkin Tammisaaressa. SM-sarjaa ajatellen me olimme jo selkä seinää vasten, eli vain voitto voi pitää meidät mestaruustaistossa mukana. Aiemmat tekniikkamurheet kalvoivat edelleen mieliä vaikka jälleen yritimme uskoa onnistuneemme niiden voittamisessa. Selkeä strategiamme kisaan oli ajaa jouheasti kalustoa säästäen ja kilpailutilannetta seuraten jos mahdollista.
Kilpailu alkoi hyvin suunnitelmien mukaisesti ja Jari pysyi hyvin kärjen tahdissa. Kilpailun edetessä asemamme paranivat, kun muille tui pieniä teknisiä propleemeja. 30 min. kohdalla johdimme kisaa muutamalla kierroksella. Pian kuitenkin Jari viittoili varikolle jostain akuutista ongelmasta. Viittomakielen osaamisessa olevien lievien aukkojen johdosta varikolla valmistauduttiin sekä eturenkaan vaihtoon, että myös pakoputken korjaamiseen. Jälkimmäinen vikakoodi osui oikeaan ja kyseessä oli irronnut pakoputki. Jo etukäteen pelkäämämme hyppyri oli vaatinut ensimmäisen uhrinsa meiltä. Valitettavasti koneen päässä olevat kierteet olivat mennyttä ja ilman alumiinihitsaus välineitä ei korjaus onnistunut varikolla. Matka jatkui nyt vain hieman äänekkäämmällä laitteella. Tässä kohtaa oltiin edelleen hyvin kisassa mukana.
Kisan ensimmäinen tunti lähestyi täyttymistään, kun Jari parkkeerasi pääsuoran päähän. Apujoukot riensivät paikalle ja stopin syyksi selvisi pudonnut hihna. Työnsimme leikkurin varikolle ja ryhdyimme hihnanvaihtoon. Hihna oli pääsyt putoamaan paikoiltaan ja vaurioitunut sen verran, että päätimme laittaa tilalle uuden hihnan. Samassa hässäkässä vaihdoimme myös kuskia ja edellisestä episodista säikähtäneinä evästimme Jasua ajamaan vielä rauhallisemmin ja välttämään radan hyppyriä, jota epäilimme ongelmien aiheuttajaksi. Strategiamme muuttui siinä vaiheessa niin, että tärkeämpää oli maaliin pääsy sitten vaikka hitaamminkin. Kilpakumppanit olivat tässä kohtaa päässeet ottamaan ylivoimaisen kaulan meihin nähden. Olimme tuolloin sijalla neljä ja kaukana edellä ajavasta. Kiirettä ei tuntunut enää olevan.
Tiukasti tallimääräystä noudattaen Jasu kierteli vaihtoehtoreitin monet mutkat kierroksesta toiseen. laskimme häviävämme jokaisella hyppyrin kierrolla n. pääsuoranmitan kilpakumppaneillemme ja se tietenkin korpesi, mutta ns. ajamalla emme olisi siinä vaiheessa kilpailua asemiamme pystyneet parantamaan. Jasun stintin lähestyessä loppuaan alkoi kolmatta sijaa pitäneellä tiimillä olla ongelmia hihnojensa kanssa ja heidän stopit lyhensivät heidän etumatkansa lähes olemattomiin. Tällöin tuli jälleen taktiikkaan muutos. Pasin lähtiessä ankkuriosuudelle yrittäisimme saavuttaa ja säilyttää kolmannen sijan.
Kilpailutilannetta tarkkaillen varikolta annettiin ohjeita Pasille milloin rauhoittaa ajoa tai kiristää tahtia. Pasi ajelikin silloin tällöin hidasta kiertoreittiä leikkurin säästämiseksi ja tilanne näytti hetken kohtuullisen stabiililta. Sitten sijalla kaksi ollut tiimi rikkoi etupyörän ripustuksen törmättyään lipputangon betonijalkaan. He jatkoivat hitaasti nilkuttaen radalla. Tällöin Pasi näki tilaisuutensa tulleen ja ryhtyi takaa ajamaan epäonnista tiimiä. Saavutimmekin heitä liki kierroksen jokaisella ajetulla kierroksella ja heidän etumatkansa kutistui kovaa vauhtia.
Ruutulippu heilui ja kisa oli palkintojen jakoa vaille paketissa. Tulosten selvittyä ilmeni, että kisa oli ollut useammankin sijoituksen puolesta äärimmäisen tiukka. Loppuen lopuksi olimme kolmansia vain muutaman kymmenen metrin erottamina toisesta palkintopallista. Tuollainen ero pistää tietenkin hieman miettimään, että oliko valitsemamme taktiikka onnistunut, sillä vain yhdenkin hyppyrin kierron tekemättä jättäen olisimme saavuttaneet paremman sijoituksen?
Yhtä kaikki olimme iloisia maaliin pääsystä sekä podiumpaikasta. Saapa nähdä ollaanko seuraavassa kisassa enää niin säästeliäitä tekniikan suhteen?
|
|
|
|
|
