|
|
|
Kisat:
Alastaron moottorirata 5.4.2008 La. >>
Sipoo, Bastukärr 29.9.2007 >>
Himos 11.8.2007 >>
Jusku 3.2.2007 >>
Sipoo, Bastukärr 26.5.2007 >>
Talma 2006 >>
Sipoo, Bastukärr 18.5.2008 >>
Himos 9.8.2008 >>
Forssa, lentokenttä 13.9.2008 >>
Sipoo, Bastukärr 8.11.2008 >>
Pukkila 21.2.2009 >>
Alastaron moottorirata 18.4.2009 >>
Tammisaari 11.7.2009 >>
Parainen 29.8.2009 >>
Sipoo, Bastukärr 17.10.2009 >>
Sipoo, Jusku 20.2.2010 >>
Pornainen 8.5.2010 >>
Englanti Billinghurst 26.6.2010 >>
Tammisaari 10.07.2010 >>
Parainen 28.08.2010 >>
Haarajoki 2.10.2010 >>
Sipoo, Bastukärr - 29.9.2007
Valmistautumisemme finaalikisaan aloitettiin hyvissä ajoin. Työlistalla oli normaalihuoltojen lisäksi eritoten keskittyminen aikaisemmin oikutelleeseen hihnaan. Ongelmanamme oli aikaisemmissa kisoissa ollut kääntyilevä ja luistava hihna. Loihdimme hihnaan yhden extra hihnapyörän ohjaamaan ja hieman kiristämään hihnaa ja lisäksi teimme vielä muita pieniä hienosäätöjä hihnan toimivuuden parantamiseksi.
Ajoimme myös testiajoa, jonka päähuomio kääntyikin hieman vikasuuntaan nimittäin hankkimamme radiojärjestelmän hienosäätöihin. Aluksi asensimme radion leikkurin uumeniin ja tangentin rattiin. Ratkaisu osoittautui kuitenkin vääräksi mm. huonon radiokentän vuoksi ja tangentin hankalan käytön vuoksi, joten päädyimme varustamaan jokaisen kuskin omalla kannettavalla radiolla. Leikkuri onneksemme tuntui toimivan toivotulla tavalla ja antoi varmuutta tekemiemme muutosten onnistumisesta.
Vielä viikkoa ennen kisaa päätimme muuttaa vaihdevivun sijainnin vakiopaikaltaan penkin sivulle, josta vaihtaminen olisi luontevampaa. Näiden ja muutaman muunkin muutoksen johdosta päätimme sittenkin antaa Murrayllemme vielä uuden tyyppinumeron eli Type 4 oli syntynyt.
Lähtöasetelmat kisaan oli jännittävät, sillä olimme Himoksen voiton johdosta kivunneet SM-pisteissä kolmannelle sijalle vain viiden pisteen päähän Bullshit Teamista ja sarjaa johtavaan Ratlle-Nestiinkin meillä oli teoreettiset ohittamisen mahdollisuuden. Ennen Himosta emme olleet juurikaan päätämme vaivanneet sarjamenestyksellä, mutta nyt päätimme taistella voitosta, sillä vain voitolla meillä oli mahdollisuus parantaa sijoitustamme SM-sarjassa.
Kisa-aamu oli pilvinen, mutta odotettavissa oli kirkastuvaa, joten edellisen bastun kisan kaltaista mutapainia ei ollut odotettavissa vaikkakin radalla oli useita isoja lätäkköjä, siis aivan puhtain paidoin ei ainakaan ensimmäinen ajovuorolainen tulisi selviämään. Järjestäjät olivat keksineet radalle ihan uudet linjat, joissa alustavasti tuntui löytyvän haastetta vakioluokkaiselle paristakin kohtaa.
Starttiruutuun lähti tällä kertaa Pasi. Ei riittänyt pelkät lähtöhetken tuomat paineet vaan muutaman sydämen lyönnin lisää toi myös leikkurimme, joka sammui starttia odotellessa kahteenkin kertaan. Tällaista kiukuttelua emme olleet ennen tottuneet näkemään ja se vähän huolestutti alussa. Lähtölippu heilahti ja lähdimme hyvässä järjestyksessä kohti kolmituntista koitosta.
Alkuun tuotti hankaluuksia ns. nurminousu, jonka päällä oli kurvi oikealle. Renkaamme ei tahtonut löytää pitoa sitten millään, paikka oli muutenkin vähän kinkkinen ajettava sillä jousittamaton leikkuri kun taas tuppasi pomppimaan ulos radalta liian kovalla vauhdilla nousuun tullessa ja taas hiljempaa lähestyessä vaarana oli kiinnijääminen. Järjestäjäkin oli aavistellut jo rataa suunnitellessaan paikan mahdolliset vaikeudet ja oli tehnyt myös kohdan viereen vaihtoehtoisen helpomman, mutta pidemmän kiertoreitin jota ei tullut kuitenkaan kokeiltua. Kisan edetessä nurmikko kului onneksemme meille helpommin ajettavaksi. Tätä ennen kuitenkin sattui henkeä salpaava tilanne. Yritin ohittaa paikan varovaisemmin jolloin leikkuri jäi paikalleen sutimaan, yllätykseksi takarengas löysikin pitoa hetkessä ja Murray nousi takapyörilleen Pasin kävelyttäessä sitä muutaman metrin suoraan ohi yrittävän kilpakumppanimme päälle (KUVA). Onneksi kaltoin kohtelemamme kisaaja ei loukkaantunut! Anteeksi!! Muut tiimin kuskit näkivät tapahtuneen ja juoksivat paikalle auttamaan kilpurin jälleen radalle.
Ajajanlahjoja vaadittiin myös jyrkässä alamäessä ennen varikonporttia, sillä liukkaassa mäessä piti saada leikkuri kääntymään 90 astetta vasempaan, jolloin peräpää pyrki välillä menemään alas keulaa vauhdikkaammin. Kerran mutka meni pieleen väärän vaihteen takia ja oli ohjattava varikonportista sisään ja tehtävä ylimääräinen varikkokierros.
Hetken kisa eteni jo aika mukavasti kunnes peli alkoi yskiä ja nykiä, se ei ottanut kierroksia ja sammuikin radan varteen, onneksi kuitenkin oire oikeni itsekseen ja matka jatkui taas. Tässä vaiheessa lammikoista levinnyt vesi oli kastellut rataa ja rapa alkoi lentää, pian oli ajolasit niin mudassa ettei niiden läpi nähnyt laseissa ja kun ei ollut filmiä eikä kalvoja, niin ne oli heitettävä pois ja vaihdettava toisiin. Pasi alkoi hyvinkin muistuttamaan edellisen bastun kisan saviukkoa, mutta seuraavana ajamaan päässyt Jari sai päälleen vajaa puolet siitä savi määrästä ja kolmikon viimeisenä ajovuorossa ollut Jasu olisikin voinut pakata kisan jälkeen ajovarusteet suoraan kaappiin, rata siis kuivui auringon ja moottoreiden lämmössä kisan edetessä.
Jarrut katosivat jo alkuvaiheessa kisaa, joka oli pettymys odotuksillemme ajaa kerrankin toimivilla jarruilla. Jarrujen puute osaltaan hidasti menoamme. Kehittelyä tällä osa-alueella siis vielä riittää.
Kisa eteni muutamaa käyntihäiriötä lukuun ottamatta toivotulla tavalla ja kun saimme kuulla johtavamme kisaa reilulla marginaalilla seuraavaan, niin yritimme ajaa hieman leikkuria säästäen, mikä muuten on hirmuisen vaikeaa kypäräpäässä vauhdin makuun päästyä. Kisassa havaitsimme, että radalla oli meitä nopeampiakin kulkupelejä ja/tai kuskeja, mutta kun niille osui teknisiä vaikeuksia me kuroimme tasaisella ajolla etumatkaa. Sarjan johtopaikkaa aiemmin pidellyt Rattle-nest joutui kokemaan tässä kisassa ne vaikeudet joihin me muut olimme jo törmänneet sarjan aikaisemmissa kisoissa ja näin he antoivat meille reilusti samat lähtökohdat tavoitella mestaruutta. Ja mestaruushan meille tulikin voitettuamme vakioluokan ja sijoittumalla ”yleiskilpailussakin” toiseksi, vaikkakaan kilpailussa ei jaeta yleiskilpailun palkintoja.
Jasu hieman innostui mm. loikkimaan hyppyrissä, kun tiedosti voittomme varmuuden vai johtuikohan se järjestäjän järjestämän paloauton vesisuihkun virvoittavasta vaikutuksesta? Olisiko niillä loikilla tekemistä sen kanssa, että maalissa astinlaudalta löytyi puolet istuimen lehtijousesta? No joka kisan jälkeen muutenkin olemme joutuneet parsimaan penkkiä enemmän tai vähemmän ja tämä vaurio lukeutuu niihin pienempiin.
Palkintojenjaossa meinasi kädet loppua kun pokkasimme ensin vakioluokan osakilpailuvoiton pystit ja tavarapalkinnot ja tämän jälkeen vielä SM-mestaruus pystin ja pytyn. Jasu valitsi järjestäjän ylettömästä palkintorepertuaarista itselleen wc-pytyn! Kuohujuomat ruiskutettiin ja maistiaiset otettiin kuitenkin pystistä, ei pytystä.
Kiitos kilpakumppaneillemme reilusta pelistä ja järjestäjille hyvin järjestetyistä kisoista. Kiitos yhteistyökumppaneillemme!
Niin kuin jokaisessa aiemmassakin kisassa tapahtumia riitti ja jokaisesta kisasta oli kotiin viemisinä paljon hyviä kokemuksia ja oppia leikkurin rakentamiseen, niin tästäkin kilpailusta jälleen syntyi lista tarpeellisista kehitystoimista, joten eiköhän seuraava kausi aloiteta type 5:lla. Yritämme parhaamme mukaan varjella päänahkaamme muilta kaudella 2008.
|
|
|
|
|
