|
|
|
Kisat:
Alastaron moottorirata 5.4.2008 La. >>
Sipoo, Bastukärr 29.9.2007 >>
Himos 11.8.2007 >>
Jusku 3.2.2007 >>
Sipoo, Bastukärr 26.5.2007 >>
Talma 2006 >>
Sipoo, Bastukärr 18.5.2008 >>
Himos 9.8.2008 >>
Forssa, lentokenttä 13.9.2008 >>
Sipoo, Bastukärr 8.11.2008 >>
Pukkila 21.2.2009 >>
Alastaron moottorirata 18.4.2009 >>
Tammisaari 11.7.2009 >>
Parainen 29.8.2009 >>
Sipoo, Bastukärr 17.10.2009 >>
Sipoo, Jusku 20.2.2010 >>
Pornainen 8.5.2010 >>
Englanti Billinghurst 26.6.2010 >>
Tammisaari 10.07.2010 >>
Parainen 28.08.2010 >>
Haarajoki 2.10.2010 >>
Sipoo, Bastukärr - 26.5.2007
Kisapäivä valkeni sen mitä pilvien lomasta pystyi sateisena, joten odotettavissa oli “mutakisa”. Rata oli tehty motocross radalle, joka on hienoa hiekkaa mutapohjalla. Normaalien valmistautumisien jälkeen oli ohjaajakokous ja tämän jälkeen odotimme olevan tilaisuus muutamalle harjoituskierrokselle, mutta niitä ei ollutkaan aikaa ajaa ennen starttia. Meille tuli kiire tankata yms. ja kiirehtiä lähtöruudukkoon. Odotettavissa olevan kisan vaativuuden vuoksi emme tehneet mitään pitkälle vietyjä ennakko suunnitelmia kisan kulusta, vaan päätimme, että lähdemme ajamaan ainakin alussa “omaa ajoamme”, jotta radan sudenkuopat tulisi selvitettyä ja se kuinka vaativaa ajaminen on kuskille. Jari ensimmäisellä stintillään olikin vähällä tulla jo itse ehdottamaan kuskin vaihtoa.
Ensimmäinen kierros osoitti jo, että kisasta tulee yksinomaan selvitymistaistelu maaliin pääsystä. Rata oli odotettuakin haastavampi. Yllättävän moni kilpakumppani oli joko teknisten ongelmien tai ainakin pito-ongelmien rianaamia. Joku eteni jo lähdöstä peruuttamalla.. Meillä alku näytti ihan lupaavalta, mutta ns. pöytähyppyrille tullessa siihen emme saaneet riittävää vauhtia ylös pääsemiseksi. Juoksimme varikolta hyppyrin juurelle avustamaan leikkuria työntämällä ylös. (säännöissä on sallittu joukkueen jäsenten jalkautuminen radalle auttamaan tai työntämään tarvittaessa, tässä tietysti tervettä varovaisuutta noudattaen). Päivystämien hyppyrillä jatkui läpi kisan, mutta onneksi loppua kohden enää harvemmin työntöapua tarvittiin.
1. Ongelma: n. 20 min. kohdalla “hyppyrimäen väki” jäi ihmettelemään, että missä leikkurimme viipyy, kun sitä ei oltu hetkeen nähty. Aloimme jo epäilemään ongelmia ja siihen saatiinkin vahvistus, kun ystävällinen ja reilu kilpakumppanimme selvästi viittoi meille ajokkimme silloisen sijainnin radan vihoviimeisessä takakaarteessa, johon meillä ei ollut hyppyriltä näkyvyyttä. Sitten juostiin Jarin luokse joka oli jo hetken ihmetellyt mikä leikkuriin oli tullut, kun se oli vain sammunut eikä sen koomin ollut käynistynyt. Epäilyksemme kohdistui mahdolliseen virtavikaan ja tutkimme niitä mitä vain ilman työkaluja kykenimme, mutta tuloksetta. Päätimme työntää kilpurin varikolle tarkempaa analyysiä varten. Työntäessä tuli hiki ja aikaa paloi, mutta pääsimme vihdoin perille ja hyörintä ongelman kimpussa alkoi. Vaihdoimme tai tarkistimme varmaan kaikki virtakytkennät yms. Ja saimmekin koneen käyntiin, mutta vain hetkeksi. Hetken kulutua kokeiltuamme sama toistui, kone ei pysynyt käynnissä. Aloimme tutkiman polttaineen syöttöä, mutta sieltäkään emme heti keksineet vikaa, kunnes Jarilla välähti ja hän keksi, että saakos tankki korvaus ilmaa? No siinähän se salaisuus piili. Aikaisempaan leikkuriimme (Type 1) verrattuna tankin korkki sijaitsi konepellin päällä ja on näin altiina ulkoilman vaikutuksille. Tässä kisassa, laitteen ja kuskien päälle liimautui n. 2 cm kerros mutaa, josta johtui, että tankin korkissa sijaitseva korvausilman reikä oli tukkeutunut ja siksi ei kone saanut poltettavaa. Saimme n. 30 minuutin seisokin jälkeen leikkurin taas baanalle ja se kulki taas kivasti kunhan muisti välillä hieman antaa tankille ilmaa korkkia kääntelemällä. Kisa jatkui tutulla kaavalla hyppyrillä leikkureita työnnellen. Me autoimme muita ja muut auttoivat meitä, reilu meininki!
Ongelma 2: Pidon puute. Renkaamme menivät tukkoon mudasta ja tätä ongelmaa lieventääksemme kokeilimme lisätä rengaspaineita ja myöhemmin myös laskea paineita, mutta ilman näkyvää apua. Vasta kisan vanhetessa radan hieman kuivuttua aloimme edetä muutenkin kuin 100% sudittamisella.
Ongelma 3: Kisan vanhetessa hihna alkoi luistaa oli kurvattava varikolle. Hihna oli mystisesti kiertynyt väärin päin etummaiselle hihnapyörälle. Käänsimme hihnan oikeinpäin ja jatkoimme kisaa, mutta muutaman kierroksen jälkeen varmistui, että hihnan luistaminen jatkui. Uudelleen ajo varikolle ja hihnan vaihto. Nyt alkoi taas vauhtia löytyä ja tästä lähin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ei enää työntöapua tarvittu hyppyrilläkään.
Ongelma 4: Jarrut katosivat teille tuntemattomille jo alkuvaiheissa kisaa, joka osaltaa hillitsi menoamme. Samasta ongelmasta kärsi kuulemamme mukaan lähes kaikki vakiojarruilla varustetut leikkurit.
Ongelma 5: Näkyväisyys. Rapa lensi silmiin. Ajolaseja emme käyttäneet syystä, että niistä ei läpi nähnyt kuin n. yhden kierroksen ajan. Lasit saivatkin kyytiä kisan alussa, niitä heiteltiin varikon suoralla pois enemmänkin. Tämän jälkeen suojattiin silmiä niitä sulkemalla pahimmissa paikoissa tai kädellä suojaamalla. Muutaman kerran tuli tosissaan harkittua varikolla käyntiä silmien huuhtomiseksi, mutta aina avarikon portin kohdalla ajatteli, että kyllä se vielä yksi kierros menee.. ja onneksi ruutulippu toi viimein pelastuksen tälle ongelmalle. Tähän ongelmaan täytynee varautua jatkossa lasien repäisykalvoilla.
Ongelma 6: Kisa alkuvaiheissa tuli myös pakon sanelemana opeteltua meille uusi ajotapa, nimittäin astilaudalla seisten ajaminen. Vähän samaan tapaan kuin crossipyörällä “tapeilla seisten” vältääksemme iskut persuksiin / selkään ja yleensä kyydissä pysymiseksi. Kisan jälkeen leikkurissa oli penkki vinossa, sillä runko penkin alla oli murtunut ja vääntänyt penkin kallelleen.
Ongelma 7: Housut putoaa, mutta onneksi vasta maalissa. Leikkurista pois noustessa niihin kiinnittyneen mudan paino teki temput ja veti Pasilla housut nilkkoihin, mutta onneksi alla oli muutakin tekstiiliä ettei tullut saatua nuhteita säädytömästä käytöksestä.
Maaliin taisi selviytyä loppuenlopuksi vain viisi tiimiä 13:sta kisaan lähteneestä. Joku näitäkin tuli maaalin työntämällä ja joku ilman kaasua, kytkintä ja jarrua. Joten maaliin pääsy tuntui sinänsä todelliselta voitolta, mutta kun meidän kuulutettiin noutamaan “pronssi” pokaaleja niin olimme yhtä hymyä. Lisäksi päivän kruunasi saamamme “tsemppi palkinto”. Ilmeisesti joku oli pannut merkille melkoisen työntö- ja remonttiurakointimme. Kiitos siitä, vaikkakin veikkaan, että samoilla ansioilla olisi moni muukin tiimi samaiset pystit pokannut. Hieman jäi hampaankoloon kuitenkin kaivelemaan antamamme puolen tunnin tasoitus kilpakummpaneillemme sekä se, että hävisimme 2.sijan vain yhdellä kierroksella. Yhtäkaikki tiedämme tehneemme parhaamme ja selviydyimme maaliin, jopa palkintokorokkeelle.
Kisasta jäi käteen jälleen paljon uusia kokemuksia, uutta oppia ja kehityssuunnitelmia leikkuria ajatellen, mutta veimme radalta mukanamme myös kottikärryllisen hiekkaa leikkurissa ja vaatteissamme. Painepesuri surrasi aika kauan ennekuin lian alta alkoi paljastumaan tuttuja värejä ja leikkurin piirteitä. Murraytamme odottaa täysi purku ja puhdistus, pesun jälkeenkin hiekkaa ilmestyy jatkuvasti kolosista ja jokainen poljin, vipu ja rangas rahisee samaan malliin kuin silmämmekin.
Nyt levätään muutama päivä ja aloitetaan pian valmistautuminen tulevaa kisaa varten. Taas työtä riittää edellä mainituista syistä, mutta myös uusien parannuksien toteuttamiseksi. mm. Välityksiä olisi hyvä hieman muuttaa. Hihnanohjaimia tuisi kehittää. Kytkimen ja jarrun toisistaan erottaminen olisi säätöjä helpottava tekijä. Ja onhan meillä ennestäänkin muutamia ideoita toteutettavaksi jos vain aikaa ja resursseja riittää. Tähän kisaan saaduista lisäresursseista kiitämme sponsoreitamme: Paipis Centralbodenia, Uudenmaan autovarustelu Oy:tä, TI-Tarviketta ja Huolto Jokke Oy:tä. Kiitos! Ehkä jo leikkurimme seuraavassa kehitysversiossa "Type 3:ssa" on jo voittaja ainesta?
|
|
|
|
|
